Hei!
Lähdin puolivuotta sitten matkalle Kaakkois-Aasiaan (Thaimaa, Laos, Cambodia, Thaimaa.) Matkallani ei ollut päämäärää saati tarkoitusta. Lähdin matkalle koska tuli tilaisuus sekä rahatilanteeni oli suotuisa.
Matkani kului rentoutuen, uiden ja ihmisten kanssa seurustellen. Noin puolessa välissä matkaani (joulukuun 2011 paikkeilla) Minulle alkoi mystisten tapahtumasarjojen ketju. Pääsin melkein hengestäni, rukoilin Jumalaa ja pakenin Cambodiasta.
Loppumatkallani asustelin Koh-Tao-saarella Thaimaassa, noin kolme viikkoa. Kaiken tapahtuneen jälkeen kehoni alkoi tökkiä vastaan. Mieleeni tuli tyhjästä ikäänkuin sanattomia ajatuksia "minä en ole olemassa, minä en ole olemassa..." jne. Muuten täyden hiljaisuuden vallitsevan mielessäni. Käteni tärisivät, kävely oli vaikeaa, enkä pystynyt syömään kunnolla.
Yhtenä yönä kun yritin nukkua, sydämeni tykytti kuin se olisi ratkeamassa, repeämässä liitoksistaan. Se hakkasi kovaa, tämä sattui uskomattomasti ja tiesin kuolevani. Olin kuollut. Näin kirkkaan valon, jolla ei ollut kasvonpiirteitä mutta se hymyili ja kertoi, että kaikki on hyvin. Tämän yön jälkeen oloni alkoi kohenemaan ja lähdin tekemään tekoa takaisin kohti Bangkokkia, josta ostin samaten lentoliput takaisin Suomeen
Päivä ennen kotiinpaluutani kadulla tuli vastaan intialaissyntyinen nuori poika, joka kyseli minulta erilaisia kysymyksiä mm. Jumalasta / jumalasta ja sen olemassaolosta. Lopulta sain pojalta kolme paperilappua, yhdessä oli minun, yhdessä äitini ja yhdessä erään nimeltämainitsemattoman henkilön nimi. Poika kertoi tämän kaiken olleen vain testi ja vei minut sivukujalle.
Sivukujalla tapahtui jotain, mitä ei voi mielellä käsittää tai sanoin selittää. Jumala ilmestyi minulle. Siis ihan tässä oikeassa maailmassa, jonka voimme aistein havaita. Hän kertoi rakastavansa minua ja antoi minulle tehtävän. Minun on vuoden sisällä kerättävä mahdollisimman paljon rahaa ja viedä ne henkilökohtaisesti Intiaan kodittomille pikkulapsille. Tämä tehtävä on pysyvästi päähäni taottu, eikä se sieltä pois lähde. En myöskään ole kykeneväinen kantamaan murheita tai huolia tehtäväni suorittamisesta. Se on vain ikäänkuin elämäni ainut päämäärä tai tarkoitus tällä hetkellä.
Palasin kotiin maaliskuun lopulla ja kerroin tehtävästäni ja ilmestyksestä ystävilleni sekä eri seurakunnille, joita olen tässä käynyt kiertelemässä. (Turun Henrikin Seurakunta, Mikaelin Seurakunta, Tuomiokirkko, Helluntalaiset, Moskeija, Jehovan todistajien valtakunnansali). Olen myös ottanut yhteyttä erilaisiin hyväntekeväisyysjärjestöihin sekä Suomen Tasavallan Presidenttiin.
27.4.2012 minut toimitettiin Kupittaan mielisairaalaan. Osasto A 1.
""Määrään tutkitun mielenterveyslain pykälä 8 perusteella tahdosta riippumattomaan hoitoon."
"Mielisairas"
Olen tehnyt asiasta kirjallisen valituksen, Tänään 2.5.2012 pakenin ulkoilun aikana sairaalasta. Ymmärrätte varmaan miksi? Olen tällä hetkellä etsintäkuulutettu.
Alla ajatuksiani, joita kirjoitin sairaalassa ollessani ja nämä myös kirjallisesti lääkäreille esittänyt:
- Miksi olen tarkkailussa? Koska ystäväni ja äitini pitivät minua erilaisena ihmisenä, kun mitä olin ennen matkaa? Koin syvän henkisen muutoksen ja näen nykyään maailman eri silmin. Harmonisena paikkana. Koen syvää harmoniaa. Tätä kutsutaan myös Nirvanaksi. Onko tämä väärin? Pitäisikö minun teeskennellä "entistä minääni" vain miellyttääkseni muita?
- Jumala antoi minulle tehtävän. Jumala ilmestyi minulle ihan tässä oikeassa maailmassa ja kertoi rakastavansa minua. Tehtäväni on kerätä vuoden sisään mahdollisimman paljon rahaa (miljoonia) ja toimittaa ne Intiaan lapsille. Uskotko Jumalaan? Sillä ei ole väliä, se on pelkkä kuriositeetti, lähtölaukaus projektilleni. Tehtävä on taottu pysyvästi päähäni, eikä se sieltä pois lähde. Onko se väärin? Onko väärin auttaa köyhän maan lapsia? Jumalaa ei ole pakko liittää tähän. Uskotko ihmeisiin / ihmisiin? Minä olen sellainen.
- Mitä jos olenkin psykoosissa, jonka oireet ovat pakottava tarve auttaa lapsia? Tarvitsenko silloin hoitoa? Minun on täysin hyvä olla ja olen onnellinen elämääni.
- Miksi kyselette pilvenpolttelusta? Oletteko idiootteja? Sitä tekee melkein jokainen. GET REAL! Kannabis ei liity tähän mitenkään.
- Mitä jos olenkin suuri ja valaistunut Buddha, joka on tullut tänne näyttääkseen vain ihmisten virheet? Ihmiset ovat keskimäärin itsekkäitä idiootteja. Minä en. Paitsi joskus. Haluanhan vain auttaa köyhän maan lapsia ja opettaa ihmisille dharmaa. Ettekö hyväksy, että tämänkaltainen nuori mies on pohjimmiltaan niin jalo ja pyhä, että on valmis leimaamaan itsensä hulluksi, jotta saisi tehtävänsä suoritettua? Ettekö ole valmiita nielemään ylpeyttänne?
`
- Miksette anna minun olla mikä olen? Haluatte muokata ja aivopestä. Hävetkää!
- Mitä jos olenkin vain härön huumorintajun omaava nuorimies ja kaikki kertomani on vain oma pilani, johon typerykset lankeavat. Miksi otat elämän vakavasti? Olenko tehnyt jotain pahaa?
- Mitä jos olenkin Jeesuksen Uusi Tuleminen ja tämä on Tuomiopäivä? No siinä tapauksessa tämä Jeesus diggaa Black Metallista.
-Miksi pidätte minua vankina? Koska laki määrää? Laki on vain sanoja paperilla. Ovatko sanat sinua suurempia?
Jani Välimäki
Get Wet, Turku, Finland
