chyde kirjoitti:
vihaan tätä keskustelua niinku vihaan veroilmotusta. monella tapaa samoin, itse asiassa.
Vähän sama täällä, koska:
Vastakkainasettelu tekijänoikeuden haltijoiden ja kulttuurin kuluttajien välillä on väärä lähtökohta tarkastella koko asiaa. Kuluttajien syyllistämisen sijaan pitäisi kritiikki kohdistua mm talouskasvuajatteluun, keinotekoisesta digitaalisesta niukkuudesta hyötyvään markkinatalouteen, sosiaaliturvajärjestelmään, yleiseen käsitykseen rahasta, yleiseen käsitykseen työnteon velvollisuudesta, digitaaliseen materialismiin, yleiseen rahan sokaisemaan kulttuuriin jne.
Esimerkiksi jo pelkkä oikeudenmukainen perustulo/kansalaispalkka-malli varmistaisi kulttuurintuottajan toimeentulon ja tekisi täysipäiväiseksi muusikoksi tai vaikka studioyrittäjäksi ryhtymisestä taloudellisesti huomattavasti riskittömämpää.
MagnuS kirjoitti:
nää mekanisointimaksut (btw. suurinta paskaa maailmassa) ym. olivat, joskus kun harkitsi serranon hankkimista, viimeinen naula arkkuun.
Mäksä kirjoitti:
Minkä takia Mash-upit on rikollisia? Eikö kyseessä ole ns. "derivative work"? Koska kyllähän joku hyvin duunattu mash-up vaatii luovan panoksen tekijältä, kun ruuvailee useasta lähteestä hankittuja vokaaleita uusiksi chopattujen raitojen päälle.
Oikeudenmukaista on että niin kauan kun musiikin kuluttaja ei itse kaupallisesti hyödy hankkimallaan musiikilla, alkuperäisen julkaisun kustannuksella, pitäisi hänellä olla oikeus tehdä sillä ihan mitä tykkää: Muuntaa formaatista toiseen, sämplätä, remixata, kopioda, jakaa, mekanisoida, soittaa yleisellä paikalla jne jne.
resupekka kirjoitti:
-Onko oikein, että 5keikkaa tai 150keikkaa vuodessa soittava dj maksaa saman verran lisenssistä?
Hyvä huomio!
DJ-tominta voi olla deejiille kaupallisesti hyödyttävää tai vaihtoehtoisesti hyvin epäkaupallista esim bissepalkalla. Mielestäni DJ:n hyviin tapoihin kuuluu käyttää laillisesti hankittua musiikkia, koska ne biisithän siinä ovat yksi olennaisin juttu. Mutta jos kaupalliset markkinat eivät pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin on eettisesti täysin hyväksyttyä sortua kansalaistottelemattomuutenn ja kompromisseihin.
Esimerkiksi juuri tämä gramex-kuvio on asia jossa täytyy tehdä kompromisseja. Noin yleensähän näkisin DJ-soiton artistien levy- ja keikkamyyntiä tukevana toimintana, joten ei varmastikaan ole artistien etujen mukaista tehdä hommaa deejiille näin vaikeaksi. Gramexin kannattaisi alkaa tehdä digitaalimusiikkikauppojen kanssa yhteistyötä. Tuoda markkinoille musatiedostoja joista menisi hyvitys esittäjälle, ja joita saisi dj vapaasti soittaa. Lisäksi sellaisille deejiille joilla on jo valmiiksi biisejä hankittuna, voisi myydä pelkkiä käyttölisenssejä raitoihin.
Käsittääkseni mekittävimpiä musiikin kuluttajien oikeuksien rajoittamisen puolesta lobbaavia tahoja ovat levy-yhtiöt. Wikipedia kertoo levy-yhtiöistä seuraavaa:
Levy-yhtiö on äänitallenteiden tuotantoon, valmistamiseen, jakeluun ja markkinointiin, tai musiikin kustantamiseen erikoistunut yritys. Levy-yhtiöillä on yleensä yksi tai useampia levymerkkejä, joilla omaa tai muiden tuotantoa julkaistaan.
Suurin osa levy-yhtiöistä on neljän monikansallisen yrityksen omistuksessa (niin sanottu Big Four), joilla on hallussaan noin 75 prosenttia markkinoista. Nämä neljä ovat:
* EMI
* Sony Music Entertainment
* Universal
* Warner
Tarvitaanko nykyaikana vielä äänitallenteiden tuotantoon, valmistamiseen, jakeluun ja markkinointiin, tai musiikin kustantamiseen erikoistuneita yrityksiä? Varmasti jos haluaa julkaista musiikkia vinyylillä, mutta jos haluaa julkaista musiikka digitaalisesti netissä, niin ei varmasti tarvita. Levy-yhtiöillä on siis historiassa ollut merkittävä rooli välittää musiikkia kuuntelijoille. Tänä päivänä ne yrittävät kynsin ja hampain säilyttää asemansa liiketoimijoina musiikin jakelussa ja taistella epätoivoisesti kopiointia vastaan.
Minun puolestani levy-yhtiöt, tekijänoikeusjärjestöt, raha ja markkinatalouden mekanismit saisivat jyllätä ihan entiseen tapaansa fyysisten levyjen jakelussa. Epätoivoisessa taistelussa digitaalista kopiointia vastaan, lobbajien olisi parempi jo luovuttaa. Musadiggari, joka haluaa tukea artisteja, löytää kyllä tarjonnasta tallenteen, joka tukee artistia eniten. "Laitonta lataamista" tai epäeettisiä artistien saavutuksilla loisivia ylikansallisia levy-yhtiöitä voi kuluttaja halutessaan boikotoida.
Hiljattain oli uutinen, jossa todettiin että äänitteiden lainaaminen kirjastosta on vähentynyt. Onko tämä jokin ihme, kun kuluttajan on huomattavasti helpompi ladata musiikkinsa netistä, kuin hakea kirjastosta cd ja ripata se mp3-soittimeensa? Jos kirjastotoiminta olisi pysynyt nykykehityksessä mukana, niin kirjastot tarjoaisivat musiikkia asiakkailleen myös netin kautta. Kirjastot varmasti toimisvatkin näin, elleivät tekijänoikeusjärjestöt olisi tätä vastaan.
Koko internet, vertaisverkot ym kannattaisi oppia näkemään maailmanlaajuisena suurena kirjastona. Meidän kaikkien ihmisten yhteisenä rikkautena. Markkinatalous kuitenkin vaatii toimiakseen sen että digitaalisessa materiaalissa pidetään yllä keinotekoista niukkuutta. Meidän olisi mahdollista kopioida kaikki kirjat, musiikit, leffat, oppimateriaalit, ohjemistot ym ilmaiseksi kaikille maailman ihmisille muutamalla sorminäppäilyllä, kuluttamatta lainkaan luonnonvaroja tms maapallon resursseja. Se että rajoitamme tätä jonkun taantumuksellisen järjestelmän tukemiseksi, on yksinkertaisesti ihmiskunnan kollektiivista tyhmyyttä. Onko joku tästä väitteestä eri mieltä? Haluaisiko joku että esim youtubesta otettaisiin kaikki tekijänoikeuksien alainen materiaali yhtäkkiä pois?
Tossa lopussa oli varmaan juttuja, joita kaikki teistä ei tuossa muodossa sulata, mutta mainitaan nyt puolustukseksi vielä, että itse olen hyvin aktiivisesti vinyylilevyjä ostava henkilö. Tämänsuuntainen piraatti-ideologia sopii kuitenkin hyvin arvomaailmaani ja ihmettelen useinkin miksei se uppoa läheskään kaikkiin punavihreisiinkään päihin. Vihollinen on kuitenkin kummallakin ideologialla yhteinen.