Foorumin arkisto 2002–2012

KAIKUKASTI DEBYYTTIALBUMI KAUPOISSA 24.2.2010

Aloittanut dread lion 28.1.2010 · 10 viestiä · 1 519 katselua · viimeisin 21.3.2010

#1

Stupidon 20. juhlavuoden toinen artistikiinnitys on Kaikukasti.

Kaikukasti on kahdeksanpäinen rytmiorkesteri, jonka musiikista on kuultavissa vahvasti niin reggae- kuin lattari- ja rockvaikutteitakin.
Monivivahteisia kappaleita johdattavat eteenpäin rullaavat ja tunnelmalliset laulumelodiat sekä suomenkieliset lyriikat.

Kaikki nämä elementit yhdistettynä energiseen lava-aktiin takaavat, ettei yhtyeen konserteissa kukaan jää kylmäksi.

Myös Stupido Records vakuuttui aiemmin lupaavia demoja lähettäneen yhtyeen kyvyistä lopullisesti juuri keikalla!

Turkulainen Kaikukasti on perustettu vuonna 2004. Viisivuotisen historiansa aikana yhtyeen kokoonpano on vaihdellut hieman, ja lopullisen kokoonpanonsa Kaikukasti saavutti vuonna 2006, kun yhtyeen soitinkaartiin liittyivät trumpetti, vetopasuuna ja perkussiot takaamaan omintakeisen ja uniikin soinnin. (edit.2009 kun yhtyeen soitinkaartiin liittyi saksofoni.)

Bändi on viimeiset vuodet keikkaillut ympäri Suomea, ja ensi kesänä/syksynä Kaikukastia päästään lopultakin kuuntelemaan myös levyltä, jonka nauhoitusten parissa bändi jo työskentelee.

Maistiaisia:
http://www.myspace.com/kaikukastireggae

#3

Kaikukasti debytoi helmikuussa albumilla, jolla se kertoo esittävänsä suomenkielistä proggaeta. Yhtyeen kertoman mukaan proggae on nimensä mukaisesti yhdistelmä reggaeta ja progressiivista musiikkia. Kaikki Kaikukastin kahdeksan muusikkoa ovat tuoneet yhtyeeseen mukanaan oman musiikillisen taustansa. Lopputuloksena on reggae-yhtye, joka on löytänyt oman äänensä ja siirtynyt samalla proggaen pariin
http://www.stupido.fi/recs/index,fin.php

desibeli.net arvostelu#6

Kaikukasti: Kaikukasti

Julkaistu: 03.03.2010
Arvostelija: Tuomas Tiainen

Stupido

Omassa henkevyydessään pystyyn marinoitunut Suomi-reggae on pidemmän aikaa kaivannut jotain puuttuvaa lenkkiä ja oikeasti väkevää voimaa. ”Proggaeksi” nimeämää musiikkiaan soittava Kaikukasti saattaa hyvinkin olla se nimi, joka näyttää tälle vakavaakin vakavammalle genrelle suuntimaa. Kokoonpanoa tutkiessa, ryhmän valokuvia katsellessa ja digipak-levyä hypistellessä näyttäisi siltä, että kyse on perusasioista: Muusikoita on iso liuta, yhteensä kahdeksan, soittimet ovat perinteisiä. Samoin soittajat, rastatukat. Levynkansien tuimat mutta luonnonläheiset sävyt sekä perinteiseen Suomi-reggae-kuvastoon viittaavat kappalenimet antavat nekin olettaa, että kyse on jostain tavanomaisesta.

Näin ei ole asian laita, onneksi. Kaikukastin näkemys (suomalaisesta) reggaesta on monipuolinen, eloisa ja luontevan rönsyilevä. Kolmetoista kappaletta sisältävä levy on kokonaisuutena kuin elävä ja hengittävä olento. Pääosin yhtyeen omaa nimeä totteleva levy haukkaa happea syvähengityksen pitkin ja rentouttavin vedoin.

Avauskappale Lämpöö ja lempee polkaisee levyn käyntiin melko perinteisissä merkeissä. Puolinopea juoksutus, ja aihepiirikin sitä samaa, mitä on totuttu kuulemaan. Kolmantena kuultavassa biisissä Yks päivä kerrallaan on niin ikään väsynyt vakioaihe, hetkeen tarttuminen. Biisi tosin on kenties levyn tarttuvin. Mutta hetkinen! Mitä ihmettä oli tuo edeltävän kappaleen, Pyhän veden, uneliaan raukea tunnelma? Ja tuo rautalankainen, hidas kitarakuvio? Nyt alkaa Kaikukasti-niminen lääke vaikuttamaan.

Tunnelma levyllä on tosiaankin raukea, usein lähes uninen. Hiukan turhalla Pelle Miljoonan vierailulla koristeltu kaunis Kaks maailmaa viekottelee lähes ilman takapotkua. Baile Gitanon melodiankuljetus suorastaan kaappaa kehon huojuvaan transsiin ja pakottaa painamaan silmät kiinni. Toisaalta hypnoottisella sateenropinalla alkava Sudetonkinko muuttuu kertosäkeessä kipinöitä sinkoavaksi masuuniksi, ja pari muutakin raitaa sopii huojumista nopeamman tanssin taustoittajaksi. Yleisesti ottaen levy kuitenkin on tehty enemmänkin rauhallisen teehetken taustamusiikiksi kuin hikihyppyyttäjäksi.

Pehmeä soundimaailma tukee tätä, samoin taidokas soitto. Hienosti puhallettuja torvia (Antin vetopasuuna ja Sinin saksofoni) on pakko kehua erikseen. Laulaja Velimatin ulosannissa on aika tavalla noin vuoden 2001 Jukka Poikaa, mutta ilman herra Rousun äänen veikeyttä. Ja kuten vertailukohteensa, myös Kaikukastin keulakuva saa kuin saakin sielunsa syövereistä kantautuvalla vokalisoinnilla kiedottua kuulijan pauloihinsa. Luulisin kuitenkin, että Velimatin laulu muodostuu vedenjakajaksi. Siitä joko pitää tai ei.

Kaikukastin debyytti on varmasti mukana kärkikahinoissa, kun loppuvuodesta 2010 keskustellaan vahvimmasta kotimaisesta reggae-levystä. Jokaisen Suomi-reggae-kokoelman kulmakiviä. Mutta kuka osaava kaikunikkari tekisi tästä levystä toiseen sfääriin kohottavan dub-levyn?

#8

Kaupungilla kiertää sitkeä huhu vinyylistä, joku orkesteriin kuuluva taho voinee tämän vahvistaa...

#9

ei vinyyliä..
7" oli harkinnas mut jäi painamatta kun biisien miksaus vei odotettua kauemmin.

tietty stupidolle vois aiheesta adressin pistää ;)

← Turkulaiset bändit/soundit/deejiit/esiintyjät