oli oikein mukava yllätys kuulla, että kotimaan miehitys pääsi lämmittämään näinkin kovaa klassikkonimeä täällä keski-euroopassa asti. itse olin kuitenkin liikkeellä gangstarrin vuoksi, ja odotukset olivat tietenkin kovat. liiankin kovat, valitettavasti.
itse asiaan, eli keikka potkaistiin alkuun code of the streetsillä, joka saikin kylmiä väreitä selkäpiihin. varsin nopeasti fiilis kuitenkin latistui, sillä lähes jokainen kappale jäi lyhyeksi sylkäisyksi, versejä tunnuttiin unohtavan aika julmaa tahtia. biisien välissä tietty pitkät huudatukset "gangstarr motherfucker" jnpp. parhaiten mieleen jäivät ex-girl to next girl, above the clouds ja royalty. tonz'o'gunzinkin lyriikat olivat jossain vaiheessa muuttuneet "gangstarr motherfucker"-sloganin toistoon. lavalle pöllähti muutaman biisin jälkeen myös big shug, joka tuplaili gurua ja tietty featuroi militiassa. jotenkin tuntui vähän hassulta kun äijät vetivät mass appealin ja shug vaan huuteli koko ajan että "throw you motherfucking hands in the air". maybe ya sold yaself...
"meininki" olisi varmaan sana, joka kuvaisi kokonaisuutta parhaiten. energiaa tuntui gurulla riittävän, komeat varjonyrkkeilyt ja taisi se maikerikin vilahtaa (vink vink, klaus kustaa). primo sen sijaan tuntui olevan veltomalla päällä, jätti suurimman osan raaputuksistakin ihan äänityksiltä tuleviin versioihin, ja keskittyi lähinnä huutelemaan mikkiin. onneksi encorena tipahtaneen manifestin kylkiäisinä tulikin sitten kunnon skrätsit.
kuten jo totesin, ennakko-odotukset olivat meikäläisellä korkealla. kuitenkin niiden ajatusten valossa, joita vanhemmat levyt vielä moment of truthin joihinkin biiseihin asti tarjoavat lyriikoissaan, tämä keikka jossain määrin lässähti. joku taisi jossain lifesaverin boardeilla sanoa, että aika on ajanut gurusta ohi. voisin melkein allekirjoittaa.
3/5
