Foorumin arkisto 2002–2012

mitä teille kuuluu?

Aloittanut insi 6.10.2006 · 3 223 viestiä · 243 675 katselua · viimeisin 8.8.2012 · lukittu

#3031

Aika jees. otin huomisen vapaaks ja viina toimii, ja paprika korps esiintyy tänään. what could go wrong?

#3042

^kuumottavii tarinoita to say the least.

mitä tohon loppuun tulee, niin mä löydän noist vapauksist/rajotuksist jotain yhtäläistäki. siis että villi itä / itseään kahlehtiva länsi.

#3043

Ota ny Riku iisist siel eläkä joudu hankaluuksii. Siel o raffimmatkin jätkät saanut kuonoonsa.. Kato myös kenelt polttos ostat :) Edesmennyt ystäväni sai pahaa silmää kun iski naista siellä. 2 spedeperttii tuli puukot kädessä kujalla vastaan, frendi tiputti molemmat. Frendi ei enää tiputtanut saman possen jäpiä ens kerralla kun pesaria tuli takaraivoon kostoksi. Ei kuollut siihen mutta eiköhän toi symbolisoi koko reissun demonin hengen.

#3047

edit.

too much information.

en kirjota enaa sanaakaan tahan topicciin. ainakaan piiiiiiiiitkaaan aikaan. mulle kuuluu aina liikaa. en tahdo tehda itsestani tietentahtoen narria. lifes not serious business.

e-40 kuittaa. kiitos. peace.

Muokattu kerran, viimeksi 10.1.2012 klo 09.55

#3049

E-40 kirjoitti:

edit.

too much information.

en kirjota enaa sanaakaan tahan topicciin. ainakaan piiiiiiiiitkaaan aikaan. mulle kuuluu aina liikaa. en tahdo tehda itsestani tietentahtoen narria. lifes not serious business.

e-40 kuittaa. kiitos. peace.

Jäbä on hyvä kirjottamaan! Saisit helposti kasaan jonkun päiväkirja-tyylisen kirjan matkastas. Meikä odottaa nyt seuraavalta Get Wet-tuotanto levyltä erityisen diippiä tarinaa ja mustaa huumoria! Koitahan nauttii, mitä nyt olosuhteet sallii! Ei tää vuoristorata pakkasista pimeään loskapaskaakaan lämmitä :)

#3050

Kiitos tuesta jatkat, ettet tiiakkaa kui pal toi jeesaa. Ootte parhaita. Kyl ta tast. Oon nyt about paassy yli tast kaikesta, todellakaan ei minkaanlaista aikomusta jaada rypemaan mihinkaa itsesaaliin tai omaan paskaani.
Joo, kirjotan ehka kirjan joskus. Viime viestin tallensin sahkopostiin. Ehka joskus pistan sen tanne. Nyt on liian aikasta.

Ja pienena anekdoottina tohon viimisempaa tarinaan (jos joku sen kerkesi lukemaan) mainittakoon, etta jos homma ois sujunu nappiin loppuun saakka. Oisin nyt monia monia tuhansia maaria rahaa rikkaampi, mut sit epicfail. Enempaa en uskalla kertoa. Ties mita kontakteja ton tason ihmisilla on ympari maailmaa.

Sit ku suomessa uskaltaa avautua.

Ja nimimerkki Im You, jelppasit saatanasti, sillon silla hetkella. Tiedat kylla. Olet mahtava mies.

:D

Niin ja voittakaa te loskapaska siella. Ei sekaan mitaan mukavaa.

#3051

Kyl ta tast.
Ja nimimerkki Im You, jelppasit saatanasti, sillon silla hetkella. Tiedat kylla. Olet mahtava mies.

Huhhuh,

Cheers!

Frendei jeesataan aina kun pystyy/osaa...
All is one...

#3052

Noni kaiken ton kakoilun jalkee elama alko hymyilee ja aivot palautuu takas normaalil aivopituudel. Tulin tammosee rauhallisee kaupunkii, eika toistaseks sattunu ku yks vitun surkuhupasa tilanne hahahahha. Mut se oli vaa hauska. Joskus siit ehka enemma.
Ostin minilapparin ja aloin skriivaa kirjaa, pakko jotai kehittavaa valil. muute oisin pia valmis lataamoon. Oli tos sketsivihko taynna jotai kasikirjotuksen tynkii sun muit, mut ehk Haamun kommentti antolahtolaukaukse. Saa naha tuleek tost mitaa ku ne asens kaupas lappariin jonku piraattiwindowsin mis on 1204423 virust ja se kaatuilee valil hah.
Vaha alle 60 sivuu viikos. Paljon blastattavaa nakojaa saa naha kaua inspist kestaa mut tata menoo paris viikos pitais koko paska olla valmiina... sit taas nokka kohti uusii kakoilui. Random gonzoiluu, tilannet ja diipimpaa pohdiskeluu luvas. siis iha lappa kirja. Kaikki mustal huumoril ja harskil hieman mehustaval otteel tietty ja karjistettyi henkilohahmoi. ja toisinaa vitun kusipainen kertoja, oikee ihmiskyrpa. Mut kaikki toki perustuu tositapahtumii. Tos al pien katkelma, iha raakaa tekstii ilma kappalejakoi jne mut kyl tost vaha jotai kuvaa ehk saa.:

"...Matkan varrella kyhnotti hylatty talo isolla tontilla. Siihen oli selvasti pistetty rahaa, eika se taatusti ollut kenenkaan paikallisen omistama. Puutarha oli kuollut ja terassin ruukkukasvit kuihtuneet. Se oli selvasti jatetty yksikseen lahoamaan. Olin kysynyt talosta Brianilta ja han kertoi sen kuuluvan edesmenneelle farangille. Tama vanhempi austraalialainen mies oli viettanyt elakepaiviaan Saarella. Aijankappana oli kuitenkin taannoin heittanyt lusikan nurkkaan maan pohjoisosassa sijaitsevassa paakaupungissa hamarissa olosuhteissa. Tilanteeseen oli kuulemani mukaan liittynyt huumeita seka kaksi ladyboyta.

Hah! Ladyboyt. En oikeasti tieda, mita naista kummajaisista pitaisi ajatella kaiken sen kourimisen ja lahentelyn jalkeen, jota olen heilta saanut. Naisilta moinen olisi toki vain suotavaa, mutta en nae minkaanlaista kayttoa toiselle parille kiveksia. Ovatkohan he muuttaneet maapallolle Marsista vai mika heita riivaa? He tuntuvat lahes kaikki olevan poikkeuksetta “nymfoja”, aataminomenalla varustettuja sellaisia. Miksi tassa maankolkassa on vakilukuun suhteutettuna epailyttava maara transuja? Ei minulla koskaan mitaan heita vastaan ole ollut, mutta vahemmastakin heraa epailys, etta liittyyko transseksuaalisuus jotenkin aasialaiseen geeniperimaan? Enpa usko.

Ehka jossain pain Kaakkois-Aasiaa asuu “Paatransu”, jonkinlainen ladyboyden ylijumala, joka varvaa naita katyreita itselleen pimeita hommia varten. Ylijumala maksaa heille jarjettoman suurta palkkaa pelkasta ihmisten harnaamisesta. Ainut ehto tyosopimuksen solmimiseen olisi tietysti sukupuolen vaihtaminen. Ja jos tyovoimasta on pula kelpaavat karskeimmatkin miehet tyontekijoiksi, kylla heista tarpeeksi naisellisia pienella kohentelulla saa. Ehka heidan tarkoitus ei ole edes nayttaa naisilta, vaan joltain naismies-orkeilta. Suurin osa Kaakkois-Aasian maista on melko koyhia, joten rahanpuutteessa monet miehet ovat valmiina tekemaan mita likaisimpia hommia, jopa myymaan sielunsa talle Paatransulle. Itse Saatanan kieroutuneelle “veli”-puolelle. Paatransulla on pakko olla maailman isoimmat kivekset. Hanella on luultavasti myos kolme rintaa.

Kannabiksenkatkuiset ajatukseni alkoivat olla liikaa psyykkeelleni, joten paatin jatkaa matkaa ja unohtaa likaiset mietteeni.

Olin joskus aikaisemmin ohi kavellessani huomannut mukavan oloisen majatalo-ravintolan. Olin tehnyt ujoa tuttavuutta majatalon omistajan kanssa. Han oli Mr. Phoo. Phoon pyoreat kasvot nayttivat juurtuneen ikuiseen jokerihymyyn, han naureskeli paljon ja heitti usein huulta naisista, valilla jopa rivoakin juttua. Sellaista ei usein paikallisten suusta kuule, ovathan he kaikenkaikkiaan konservatiivista sorttia. Tuumasin Phoon olevan kokenut panomies. Han taatusti sai naisensa hurmattua iloisella olemuksellaan hauskoine juttuineen. Paatin talla kertaa istua alas terassille ja jaada oluelle...

(...)

...Jatkoimme jutustelua juodessani olutta. Sain selville, etta Mr. Phoon vaimo oli kuollut muutamaa kuukautta takaperin, eika bungalowbisneskaan tuntunut talla hetkella luistavan. Mies oli pitanyt suuret hautajaiset, viikon mittaiset ryyppykestit. Hautajaisiin olikin uponnut miltein miehen koko omaisuus ja niihin oli osallistunut monia kymmenia ihmisia. Phoo oli vieraanvaraisena ja vaimonsa muistoa kunnioittavana kaverina maksanut koko lystin omasta pussistaan. Vaimon oli oltava miehelle hyvin laheinen ja rakas ihminen, tuumasin. Ainakin jos on valmis tuhlaamaan lahes koko omaisuutensa eukkonsa madantyvan ruumiin tuhoamiseen.

Paikallisten hautajaiset ovat perinteisesti suuri, iloinen ja viinankatkuinen tapahtuma. Lopulta juhlien paattyessa vainajan laheisimman omaisen valellessa kauniisti koristellun arkun bensalla. Tuikaten sen lopulta tuleen. Tata toimitusta suuri maara Saaren ihmisista seurasi vieresta, paikallista epapuhdasta pontikkaa siemaillen.

Paattelin Phoon katkeruuden johtuvan osittain tasta taannoisesta tapahtumasta. Eihan vaimon kuoleminen koskaan kovin mukava asia ole, rahojen tuhlaamisesta humaltuneiden ukkojen kestimisesta puhumattakaan. Mr. Phoo naytti kuitenkin iloisesta olemuksestaan paatellen vahvasti kyntaneen taman kaiken yli ja jatkaneen elamaansa. Yllattavan lyhyen suruajan jalkeen.

Itselleni vieras, hieman pyylevampi naishenkilo saapui paikalle. Han torui Phoota tomerasti paikallisten kielella. Tama kuulosti korviini hassulta. “Pompiou paulailai kap muimai oo oopimupuy-yuktus tsaipam coptsiupui!” tai jotain vastaavaa. Ei tuonkuuloisia sanoja voi kukaan totisesti lausua. Yritin pitaa pokkani ja nauroin kovaan aaneen mielessani. Phoo lahti tien toisella puolella sijaitsevaan keittioonsa. Jatkoin oluen siemailua lampiman tuulen pyyhkiessa hikipisaroita ohimoiltani. Sytytin tupakan ja katselin aarimmaisen kaunista jokimaisemaa. Joki virtasi eteenpain omaa hidasta tahtiaan, silla ei ollut kiire mihinkaan, olikohan paikalliset omaksuneet rauhallisen ja kiireettoman elamantyylinsa talta mahtavalta Mekong-joelta? Se tuntui niin maaratietoisen rauhalliselta, etta oli jopa hypnoottista katsella sen pienenpienia aallonharjoja lipumassa kohti tuntematonta. Vesi oli paivien kuluessa alkanut kirkastua ja laskea. Se alkoi olla huokuttelevan uimakelpoista. Tuulenpuuska satunnaisesti tanssitti joesta nousevia tuuheita pensasmaisia kasveja. Paiva oli taydellinen.

Phoo tuli takaisin keittiosta, en tieda mita mies siella haarasi. Kenties antoi oraaliseksia talle narkastyneelle naishenkilolle. “Naiset, naiset.” Phoo huokaisi tultuaan takaisin. “Hah! Sanos muuta… Kukas han oli?” vastasin. “Uus vaimo. Ollaan nyt oltu pari viikkoa naimisissa. Edellinen vaimo oli parempi, se ei ruikuttanut koskaan.” Phoo vastasi pettyneen oloisena.

Hahaha! Voi etta, mika pelimies Phoo olikaan. Edellisen vaimon kuoltua ukko oli polttanut ruumiin poroksi todennakoisesti hirveassa krapulassa viikon ryyppaamisen jalkeen ja sitten uutta eukkoa tilalle!

Mieshan naytti olevan itse jumala. Tai en tieda, luulisi jumalalla olevan hieman enemman maalaisjarkea kaytossaan. Mies ruikutti rahahuolistaan, vaikka oli juuri kayttanyt ties kuinka paljon mammonaa lihanpalan polttamiseen. Eika kukaan taatusti pakottanut miesta kestittamaan laumaa vinosilmaisia puolijuoppoja, vaikka se olisikin niin syvalle kulttuuriin juurtunut perinne, etta siita poikkeaminen aiheuttaisi paheksuntaa kanssaihmisissa. Mita han edes ruikutti, luulisi miehen sitapaitsi olevan innoissaan uudesta vaimostaan..." :D :D :D

#3054

Robin on harrastanut musiikkia pienestä pitäen. Hän soittaa pianoa, ja laulanut hän on sanojensa mukaan aina.

- Jo turvaistuimessa lauloin Scorpionsin Lonely nights -biisiä, Robin kertoo.

Mitäs jos muistelisit vanhoja ja pitäisit turvan kiinni?

tsori, oli ihan pakko

#3055

batman. olik toi kriisi mulle? :D:D anna pusu jos, alaka huoli oot aina mun sydamessa, tapahtui mita tahansa!!! topik nyt sattuu olee whats up ja oon tal hetkel yksinainen poikamies eksyksissa jossain persereiassa uudessa kaupungissa ilman yhtaan ystavaa, eiku sain ma pari paivaa sit yhen, eika kukaan kuuntele mua tai ota syliin byhyyy joten blastaan tanne. mutta. jos hiiltymista havaittavissa osaan pitaa turpanikin tukossa. MINA EI TAHTOA ONGELMIA. pakko silti viela pari, ihan vaan kiusaks. dankeschon. i understand understand jne jne jne........

hyvaa kuuluu, mita nyt yks paikalline pikkueukko kenen kaa kavin vaha biljardii parin iltan pelailees veti himmeet "PAINU VITTUUN MUN SILMISTA EN HALU NAHA SUA ENAA IKINA!!!111"-kilarit keskel katuu yks paiva. ku se oli kai kiinnostunu ja sanoin sil et nayta henkkarit tai ei. ku ei noist saatana ota hullukaa selvaa ku kolmikybaset nayttaa 18 vuotialt ja 18 vuotiaat nayttaa 8 vuotiaalt. vitun hyvannakone ja himoittava se kyl oli mut ei houkuttele menna istuu jostai vahinkopedaroinnist kiven sisaa. en tiia. ehka se sit oli 21. vois kayda kattoo oisko akka leppyny ja sopisko pelaa parit poolit.

streittarilinjal melkee 2 viikkoo. huh. muistakkaa koska ois nai mont paivaa ollu putkee selvinpai. varmaa josai intis kusileiril.

mut paivitanki tast lahin iki-ihanii kuulumisii tanne tas muodos. ihana paivakirja olet niin rakas minulle:

Hadintuskin pystyssa pysyva iakkaampi mieshahmo lahestyi minua kavellessani hiekkatieta pitkin. Mies oli pukeutunut pelkkiin pitkiin kalsareihin seka aurinkolaseihin ja veti puisia karryja perassaan. Karryihin oli lastattu tyhjia olutpulloja seka lapio. Mies tuli kohdalleni, tunnistin hanet. Han oli kylapaallikko Mr. Hyogn. En koskaan hahmottanut mita kylapaallikon tehtaviin kaytannossa kuului, ehka vain yleinen paallikointi. Kylapaallikko nautti kuitenkin kaikkien arvostuksesta ja yleensa hanet pystyi nahda ajelemassa pontikkapaissaan moponsa kanssa. Kylapaallikko vaikutti huumorintajuiselta ja elamaniloiselta miehelta. Han kavi aina valilla ryyppaamassa Brianin luona ja usein humalapaissaan puristeli Brianin alkoholin turvottamia miestisseja. Miestissit olivat paikallisten mielesta kiehtova ilmestys, suurin osa paikallisista oli hoikkia ja muutenkin paallepain melkoisen hyvassa kunnossa. Miestissit olivat jotain eksoottista.

Kylapaallikko oli selvasti humalassa ja naureskeli kovasti. Han ei osannut englantia vaan alkoi selittaa omiaan paikallisten kielella. Ukko laski karrynsa maahan ja heilutti kasiaan. En tiennyt mita tapahtuu. Katsoin paallikon sekoilua aikani, jonka jalkeen han alkoi piirtaa sormellaan maahan itselleni outoja kuvioita. Kylapaallikko ennusti tulevaisuuteni. Harmikseni en osannut paikallisten kielta, joten kohtaloni jai minulle epaselvaksi. Lopulta paallikko pyyhki ennustuksensa jalallaan ja kirjoitti hiekkaan luvun, joka vastasi kahden olutpullon hintaa. Mies sanoi epaselvalla englanninkielella: “Rahaa! Kaksi olutta!” Loin aijalle setelit kouraan maksuksi tulevaisuuden ennustamisesta ja jatkoin matkaa. Kylapaallikko oli haltioissaan. Han saisi olutta.

Muokattu 20 kertaa, viimeksi 27.1.2012 klo 15.42

#3056

sit vahan vittunaamasemmal asenteel tai asennevammal, mite se ny ottaa, skriivattuu blastaust. gots 2 luv 2 be an asshole :shock: :) :D 8)

…Saarennielemien sekaan pitkaan poytaan istui outo ja tuntematon mies. Han oli satavarmasti vahvasta aksentistaan paatellen kotoisin Saksasta, ja oli jostain syysta pukeutunut skottien suosimaan kilttiin. Mies naytti lahinna viikingin ja menninkaisen epaonnistuneelta risteykselta. Ehka han olikin yksi, eraan aikoinaan Natsi-Saksassa vaikuttaneen sadistisen hirmutohtorin epaonnistuneista ihmiskokeista. Sakemannilla oli pitka oranssi pujoparta, viiksineen paivineen. Isot sammakkomaiset silmat ja paksu luonnottoman levea nena. Miehen naama oli iso, ehka hieman tasainen. Puuromainen. Mies oli melko lyhyt ja lihava, hanen aanensa oli karkea ja ruma, ei siis mitaan charmikasta viskibassotyylia, ennemminkin tarpattia juonutta papukaijaa.

Mies alkoikin samantien poytaan istuttua kertomaan huonoja vitsejaan. Erittain kovalla aanella. Vitseille kukaan ei nayttanyt sen suurempaa huomiota antavan, joten han otti asiakseen selvittaa saarennielemille suurella kiihkolla oman elamankertansa. Alusta loppuun, hienoine “juonenkaanteineen”. Voi kuinka kiehtovaa olikaan kuulla taman kaikille tuntemattoman miehen lapsuudenkodin sijaitsevan upean puodin vieressa, josta sai kylan parhaat makkarat. Hanen enonsa oli muuten ollut insinoori ja tyoskennellyt suurelle autotehtaalle. Miksi edes tiedan moisen faktan jonkun itselleni tuntemattoman idiootin enosta? En edes tieda missa oma enoni on toissa. Eika edes kiinnosta. Helvetti. Sylkea lensi joka ilmansuuntaan kun ukko puhui ja kaikki tama palpatus kuulosti kuin han olisi puhunut ruoka suussa. Ehka ne olivat ne kylan parhaat makkarat. Ketaan ei kiinnostanut.

Helvetti. Tiputtiko aiti parvekkeelta, vai eiko taman kaltaiset ihmiset vain tahdo ymmartaa olevansa muiden tapaan tavallisia, surkeita ja mielenkiintoa herattamattomia ihmiskohtaloita? Hanen kova-aaninen olemuksensa ei yksinkertaisesti jattanyt muille tilaa sanoa sanaakaan.

Tama showmies tosin poikkesi muista poydan ihmisista silmiinpistavan ulkomuotonsa ja kovan aanensa johdosta. Ehka han oli sittenkin jotain aivan erityista. Mies oli kuulemma ensimmaista kertaa matkustanut kotimaansa rajojen ulkopuolelle ja oli kovin innoissaan Aasiasta, ehka liiankin innoissaan. Puolestani miekkonen olisi saanut mielummin mokottaa huoneessaan kulttuurishokin kourissa, kuin jakaa rakkaudensanomaansa elamalta potkuja paahan saaneille surkimuksille. Plus kaikille, jotka eivat tajunneet vaihtaa paikkaansa vahintaan sadan metrin paahan miehesta. Helvetti sentaan. Han oli luultavasti pienena syonyt jonkin sortin mikrofonin, vahvistimineen paivineen. Muuta selitysta en talle lahes 100 desibelin puhevoimakkuudelle keksi.

Ukko vaan jatkoi tarinoitansa. Niissa ei ollut jarkea, ne eivat liittyneet mihinkaan, ne eivat kiinnostaneet ketaan, eivatka ne antaneet muille tilaa puhua hammennykseltaan. Helvetti. Pitaisi kova-aanisen turpansa tukossa. Edes viisi minuuttia.

“MA OLEN SOITTANUT SAKKIPILLIA NYT PARI KUUKAUTTA! KUKA TAHTOO KUULLA!!??!?” Illan tahti sanoi.

Mindfuck.

Oliko tama se assa hihassa? Kortti, joka vedetaan esiin, kun ei muuten onnistu herattamaan mielenkiintoa. Helvetti. Varsinainen viihdyttaja. Sakkipilli tasta viela puuttuikin.

Oliko tama kaikki jotain harjoiteltua ja tarkoituksenmukaista tosielaman komediaa vai mita helvettia? Jos tama kaikki oli taytta totta, mies oli taatusti valmista kauraa lataamoon.

Joku poydassa saarennielemien kanssa istuskeleva humalapainen mies paatti innostua sakkipillista kovasti, ilmeisesti skottilaisista juuristaan johtuen. Virhe. Kiitos. Bensaa liekkeihin saaneena tama ihmista etaisesti muistuttava monnimainen olento kaivoikin repustaan soittimen esiin.

“IIIIWAaaIIIiiuuuuUUAWUUUAuuUuAAUUIIIII IuuuuuUUAAA UUU!!!!!!” Ja nain kaikui koko Saari. Koko Saari-parka.

Mindfuck. Taas.

Ja voin kertoa, tama aani ei ollut hiljaisempaa sorttia. Mies ei osannut soittaa, ei sitten yhtaan, ei sinnepainkaan, vaan naytti puhaltelevan pilliinsa miten sattuu. Pari pikkulasta juoksi lahistolta tarkastamaan, etta mita vitun vittua taalla nyt oikein tapahtuu. Lapset tuskin olivat ennen moista aanihelvettia kokeneet ja he luultavasti luulivat itse paholaisen nousseen joesta, aikomuksenaan syosta koko ihmiskunta ikuiseen kadotukseen.

Aikaa kului. Soitto jatkui. “WUuuUUUWIIIIaaAAaaIIII IIIIUUuuuUIIIWUUUUUU WAAAAAAA!!!”

Tama oli liikaa. Join olueni loppuun ja lahdin takaisin bungalowilleni. Helvetti. Ei korvatulppia, musiikkisoitinkin hajalla. Oli siis pakko kuunnella naita saatanallisia savelia kunnes mies tajuaisi lopettaa.

Aikaa kului. Ei ukko mitaan tajunnut, ei toivoakaan. Ymparilla olevat ihmiset olivat luultavasti tilanteesta aivan liian hamillaan pyytaakseen ukkoa lopettamaan. Tai en tieda vaikka he olisivatkin parhaillaan anelleet polvillaan armoa, luvaten mita vain jos soitto loppuisi. Edes hetkeksi.

Ei pakotieta, ellei sitten halunnut hypata pilkkopimeassa jokeen ja ajautua virran mukana vesiputoksille aikomuksenaan kuolla. Ehka se olisi ollut parempi. No onneksi paasin sentaan karkuun miehen psykoottista olemusta. Ei, tama mies ei ollut edes ihminen. Se oli itse Helvetti.

Aikaa kului lisaa. Lopulta virtuoosi poistui terassilta, luultavasti “viihdyttamaan” “ilosanomallaan” toisia ihmisia. Luoja heitakin armahtakoon. Katselin bungalowini terassilta, riippumatostani jointti suun pielessa, helpottuneena kun ukko vihdoin ja viimein lahti kavelemaan hiekkatieta pitkin, lopulta kadoten pimeyteen. Taman han teki tietysti iloisen leppoisasti, suurta takamustaan keikuttaen. Hanen kavelytyylinsa oli suoraan kuin sveitsilaisesta lastenohjelmasta, jossa pikkutytot hyppivat laitumella karitsojen kanssa. Lopulta iloinen ja kiva pullea seta tulisi hauskuuttamaan naita rasittavia pentuja. Lapset laulaisivat sedan kanssa ja kaikilla olisi hauskaa. Lopulta he kirmaisivat kaikki yhdessa kaunista vuorimaisemaa pitkin lauleskellen sen kaltaisia lauluja, jotka herattaisivat vahintaankin epailyksen pikkulapsiin sekaantumisesta. Karitsatkin osaavat tassa ohjelmassa tanssia. Tama sakkipillisaatana olisi se tietysti epailyttava seta pedariveisujensa kanssa.

Iso mies. Helvetti. Soitto jatkui koko matkan. Mika pillipiipari han oikein kuvitteli olevansa? Sita paitsi paikalliset olivat jo nukkumassa tahan aikaan. Itse en ainakaan haluaisi herata moiseen epavireiseen savelsaatanuuteen. Oliko mies taysi idiootti? Rukoilin Jumalaa ensimmaista kertaa elamassani ja toivoin, etten koskaan enaa tormaa tahan tapaukseen. Vihdoin sakkipillista kauempaa kuuluvat ulinan rippeet loppuivat. Kavin nukkumaan.

Nyt tiedan mita Bian tarkoitti eraana paivana sanoessaan, etta kaikki saksalaiset ovat hulluja. Nyt tiedan.

niin. kiva olla pissapaa. nososeriousjne, hihihihihihh

#3058

Ahahahahaha! Mika vajukki olenkaan. aattelin et oonk aiheuttanu tal kaikel patemisellani jotain kilarointii tai turhautumissi sinne talvikaamoksen keskel, ei sellast ruikuttamist ja blastaust kokoaja mukava lueskella kuiteskaa oo... onnistunu meinaa taal nakkailee herneit nenaa millon kenellekki. ei pitais luulla liikoi ittestas sentta. ja joo on viela vahan "MITA VITTUA SAKI MUSTA HALUAT!!!!1"-skitsot paalla ton kambodzan jalkeen. tuntuu et joka toine vastaantulija on joku saatanan konna, must on tulos hyvaa tahtii misantrooppinen kyynikko. hyi vittu mika fuckuppi olinkaa. laihtunu ton kakoilun keskel joku tuhat kiloo, jossai kahes viikos. aloin nayttaa joltai saatanan katuojas kuusvuotta viruneelt pirinitkult. tapasin yhe eukon, kehe tutustuin aikasemmi reissus, bangkkaris pari paivaa sen jalkee ku lahin sielt maast ni se vaa "mita helvettii sul on tapahtunu. miks silmaluomes roikkuu tollee kokoaja. miks ootku zombi". silmis vaa joku jumittunu ja lasittunu katse. iha ku oisin nahny kaiken nakemisen arvosen maailmas. aattelin vaa et toiki saatana haluu mun rahat tai jotai hamaraa tassaki o oltava. vaik iha frendi se vaa. ei sen jalkee eukost vahan aikaan mitaan kuulunu. hahhaa ymmarran kyl. ja hyi vittu mita unii joku viikon ajan ton jalkee. jotai iha liikaa ja vaha jotai snadei nukahtamisongelmii mut ta on kyl vitu asialline kaupunki.
mut burgeridietti kohil ni joha alkaa laski taas tummumaa ja asiat rullaamaa. joutuu vaha varpaillaa olee... much love to homies! vaarinkasitykset hieno juttu valil.

ja tosiaa iha pihal kaikist skeittimeiningeist. pitaa vaijyy! 8)

edit. hahahha jaa "skeittimeiningeist" hyi vittu mita paskaa. HAHAHHAHAHAHHAHAHAHAHA "TAYDELLISEN FRONTSIDE OLLIEN!"

#3059

Noniin nyt on tullu pelleiltyy tarpeeks ja raiskattuu tata topikkii. Toivottavasti joku sai naurut. Nyt vahan asiallisempaa viestii minka tarkotus ei oo henkilokohtasten helvettien purkamine tai yleisen hammennyksen aiheuttaminen.

Nyt on siis toi kirjaprojekti ihan loppusuoral ja oon oikeesti aika innoissani asiast. Teen joskus ehka oman topicin jos ja kun ajankohtast mut pistetaa nyt tanne ku luulen et muutamii fooruminaamoi saattais ehka maihal tan tyylinen rajumpi kirjallisuus napata. Hyva kutina tast, vaik viel ei uskalla nuolasta ennen ku tipahtaa. Ei osaa viel sanoo onk tullu kirjotettuu jotain nerokast kulttitason paskaa vai pelkkaa paskaa jossain psykoosis, sen nakee sit ku alkaa kirjottaa puhtaaks. Olkoon ta siis "virallinen" promomainostus tolle projektille. Ainaki aloin nayttaa katu-uskottavalt kirjailijalt ku aamul katoin peilii. Letti pain vittuu, kunnon pahkahulluprofessori ja himmeet silmapussit.

Kirja jakautuu kolmee osioon.
1. Elefantti.
Ta sijottuu thaikkuihin ja oikeestaan vaan alustus koko paskal ja kertojan valottamist noin niinku hahmona. Tas ei tapahdu oikeestaa mitaa jannaa.

2. Saari
Olin yhel mukaval ja lungil saarel. Mut siel ei ollu muuta tekemist ku olla pajareis aamust iltaan, ni aloin kelailee, et helvetti. Tan saaren elamast ja hahmoist sais oikee mukavan mustan satiirin tehtyy. Aloin sit vasailee sketsivihkoon kaikenlaisii kasikirjotuksii ja ideoi. Se tuli aika nopeesti tayteen, ta siis perustuu oikeestaan pelkastaan niihin dankkipais skriivattuihin teksteihin. Ja olihan tuol kieltamat paikoittan oikeesti aika haro ja flipannu meininki. Tas sita omaa varikynaa kaytetty sit isommal otteel.
Oli tarkotus ehka joskus myohemmin teha joku snadi novellikokoelma mut tast tuli nyt iso osa tota kirjaa. Ja noi kaikki naytetekstit on siis tota Saarta. Tahan koitin vangita kaikenkaikkiaan vahan psykedeelisempaa ja usvasempaa tunnelmaa. En tiia natsasko.

Tassa siis kaikki hahmot ja tapahtumat vedetty ihan overiks. Mut perustuu silti tositapahtumii, oiski nii hyva mielikuvitus et keksis tommosii juttui tyhjast hahaha. Tas sita diipimpaa pohdiskeluu ja kertojan paansisal pyorimist ja kaikenlaisii surkuhupaisii ja surullisii hahmoi ja tapahtumii. Ja aika syval pureutumist ton maan kulttuuriin ja meininkiin. Tas en mainitse kertaakaan mis maas oon jne. halun jattaa mystisen fiiliksen tohon.

3. Saasta
Ta on Cambodia. Tassa ei mitaan romantisointii tai maisemakuvauksii tai turhanpaivaisii pohdintalassytyksii. Pelkastaan tilanteet streittina pain naamaa kaunistelemat mitaan. En nyt ihan kaikkii tohon kehtaa pistaa mut melkeen. Ja ta paattyy siihe vitun surkuhupasaa episodii minka takii joutu lahtee tuolt maast. Itel pari aika raffii juttuu kavi tuol mut luettuna ne vaikuttaa vaa surkuhupaisalt feilaamiselt ja yleiselt rajuilult. Ja se on tarkotuski. Mitaa itkemist tas ei tuu olee. Ja kirja luultavast paattyy siihe ku naputan vikan sanan lapparii hotellihuonees ja mietin et mitas seuraavaks.

Ja kertoja on fucktheworld-asenteel kulkeva, kroonist maailmantuskaa poteva, joka asiast paskat nakkaava kuosittelija. Joka vaha kaivelee jopa verta nenast ja lopult maailma nayttaa keskisormee takas. Mitaa en jaksanu ruveta kaunistelemaa. Alko helvetti unet olee semmosii, et meen 7-11 poistaa jotai vetta ja myyja alkaa naljailee vittumaisel aanensavyl "Naytat silt ku oisit ollu Cambodias, mimmost oli? Olik hauskaa? Kerro vaha?". Helvetti ei nukuta sit. Ja toi kaikki heijastuu tietty kirjan maailmaan ja kertojan maailmankuvaan mika on aarimmaisen kolkko ja kyyninen, valil jopa vainoharhanen. Mut huumoril. Arviolt joku 150 +- 20 sivuu tulos kaikenkaikkiaa. Ja pitais olla aika suorasukast ja helpostiluettavaa tekstii. Kirjotustyylini lienee raffi. Mihinkaan romantisoivaan kaunikirjallisuuteen en kykene, propsit niil ketka homman osaa. Mil helvetil? Jos jotai osviittaa pitais antaa ni vaikuttei otettu vakisinki Hunter Thompsonilt, Bukowskilt ja Veikko Huoviselt. Koska noitten kirjoi tullu ainoastaan luettuu tas, enka muuten koskaan mitaa kirjoi oo enempia pahemmi jaksanu hirveest lueskella ni noist imin kirjotustyyliin sun muuhun vakipakollaki jotai. Nimee en oo viel kirjal miettiny mut se tulee olemaan raju.

Riku kuittaa ja kiittaa. Palaillaan, ehka kuukauden parin paasta. Seomoro! :D

← Muu meininki