Varissuon jengille kymmenen vuoden taakse! Olkaatte hyvät! Me uskottiin itseemme, me oltiin voittamattomia, oltiin siinä uskossa et me pystytään ihan mihin vaan. Se oli sitä nuoruutta! Just niinku pitää. Nyt ei oo ku muistot jäljellä. En tajuu miks musta tuli tällanen apaattinen näin vanhempana. Minne se into ja usko kaikkeen tekemiseen katosi vuosien myötä. Ehkä se on se duuni mikä imee kaikki mehut - ehkä mä en vaan jaksa enää unelmoida ja uskoo kuten me silloin.
Kerran vielä siis!
